Lohkoketjuteknologiasta ja sen konsensusmekanismeista

Abstract

Lohkoketjuteknologia tuli tietoisuuteen vuonna 2008, kun sitä käytettiin maailman ensimmäisen kryptovaluutan, Bitcoinin taustalla. Lohkoketjun merkitys huomattiin heti, mikä näkyikin huomattavana määränä muiden kryptovaluuttojen syntymisenä. Lohkoketjuteknologiaa voidaan hyödyntää kryptovaluuttojen lisäksi myös muihin tarkoituksiin, ja esimerkiksi maailman isoimmat pankit tutkivat lohkoketjuteknologian mahdollisuuksia, mukaan lukien Yhdysvaltain keskuspankki sekä Euroopan keskuspankki. Tämän kirjallisuuskatsauksena toteutettavan tutkielman tarkoituksena on antaa pintapuolinen käsitys lohkoketjun toimintaperiaatteista, hyödyntämiskohteista sekä haasteista. Tutkielmassa perehdytään myöskin lohkoketjuteknologian keskiössä oleviin konsensusmekanismeihin, kuten Bitcoinissa käytettävään proof-of-work -mekanismiin. Lohkoketjuteknologian perimmäinen idea on, että verkon osapuolista jokainen pitää hallussaan täsmälleen samaa tietoa. Mikäli tietoja halutaan muuttaa, verkon osapuolien täytyy päästä asiasta yhteisymmärrykseen eli konsensukseen. Tämän vuoksi olemassa olevia tietoja on todella vaikea muuttaa, mikä on yksi lohkoketjuteknologian suurimmista hyödyistä. Konsensukseen voidaan päästä eri tavoilla riippuen valitusta konsensusmekanismista. Suurimmat kryptovaluutat käyttävät proof-of-work -mekanismia, eli todistetta tehdystä työstä, mutta esimerkiksi Ethereum on siirtymässä käyttämään proof-of-stake -mekanismia, eli todistetta panoksesta. Käytetty konsensusmekanismi on avainasemassa lohkoketjun toiminnassa, ja esimerkiksi Bitcoinin tapauksessa sen käyttämä konsensusmekanismi on syy sen globaalisti merkittävään virrankulutukseen.